— Hän ei tahtonut täältä mitään. Hän tahtoi mennä etemmäksi.
Krag osoitti nurkassa olevaa pientä ovea.
— Hänen piti nähtävästi mennä tästä, sanoi hän.
— Ja sitten hänet on pysähdytetty.
— Niin.
Krag katsoi ympärilleen.
— Hän on kaatunut kirkaisten, vastasi hän. — Hän on nähnyt jotakin.
— Mutta mitä hän on nähnyt?
Krag viittasi itsemurhaajan kuvan tyhjään sijaan. Kuva oli nyt permannolla keltainen palttinakangas käännettynä ulospäin.
— Eikö ole ihmeellistä, että hän on kaatunut juuri kulkiessaan tämän muotokuvan tahi oikeammin sanoen kuvan tyhjän sijan ohi?