Hyvät ystävät, aluksi tämä ihmeellinen näytelmä, jota näyteltiin vanhan kartanon ympärillä, tuntui sukumurhenäytelmän ja kummitusjuttujen sekoitukselta. Minut sekoitti myöskin ensi hetkestä alkaen se ihmeellinen, joka ympärilläni tapahtui, ja erittäinkin eräs aivan uusi ja mieltäkiinnittävä seikka, joka sekaantui entisiin. (Tässä salapoliisi hymyili kujeellisesti ja katsoi Louiseen, joka loi silmänsä alas.) Mutta siitä hetkestä alkaen, jolloin sain selville, ettei tässä ollut kysymyksessä sukumurhenäytelmä, vaan liikeasia, ymmärsin, ettei minun tullut laskea mukaan ainoastaan täkäläisiä ihmisiä, vaan myöskin Kristianian asukkaita. Tästä hetkestä alkaen mieltäni erityisesti kiinnitti sähkölennätinasema, eikä kestänyt kauan, ennenkuin sain ystävieni Gunderin ja Isachsenin sähkösanomaosoitteen. Tämä osoite on "Nobel". Ja "noobeleita" heidän suunnitelmansa todella olivatkin. Paha kyllä ovat liike-elämän asianajajat viime aikoina kehittyneet siten, että uusi näytelmälaji on luotu, liikedraama, jossa vallitsee amerikkalainen henki. Milloin sellaisia näytelmiä esitetään, voivat ihmishenget helposti joutua vaaraan.

Ja täällä minä myöskin äkkiä sain katsoa silmästä silmään tällaista näytelmää. Hyvät ystävät, näinä päivinä kenraalin henki on ollut vaarassa. Ja kun minä en koko aikana ole ollut asiasta selvillä, on vanhan kunnonmiehen elämä todellakin ollut vaarassa.

XLI LUKU.

Nimetön.

— Mutta nyt voitte olla aivan rauhassa, neiti Jerne, kiiruhti Asbjörn Krag lisäämään nähdessään Louise neidin kauhistuneen kasvojenilmeen, — nyt kenraali on varmassa turvassa.

— Sitten me tulemme keinottelija Braasaeterin hyökkäyssuunnitelmaan, jatkoi salapoliisi. — Se oli todellakin viisaasti ajateltu. Hän tiesi, ettei kenraali tahtonut myydä tilaa, ei edes tuumaakaan siitä, eikä ainakaan insinööri Stenerille, ja hän tiesi, että insinööri välttämättömästi tarvitsi lisää maata tehtaan laajentamiseen. Sitten hän otti selville, että kenraalia ja hänen veljentytärtään odotettiin kolmen vuoden poissaolon jälkeen, hän otti kartanossa agronomin paikan, ja kun hän nuoruudestaan tunsi työn, ei toimi ollut hänelle vaikea. Mutta Braasaeter oli myöskin salaisista lähteistään saanut tietää, että kenraalin veli, joka kuoli niin surullisella tavalla, oli pakoittanut kenraalin lupaamaan, ettei taloa paloiteltaisi eikä myytäisi eikä siirrettäisi kenellekään, ennenkuin vainaja muutamien vuosien kuluttua olisi antanut siitä selvän ilmoituksen. Kenraalihan ajatteli sitä mahdollisuutta, että onneton veljensä oli jättänyt jälkeensä asiapaperin, joka muutamien vuosien kuluttua tulisi hänen käsiinsä, mutta Braasaeter uskalsi ryhtyä siihen rohkeaan peliin, että tahtoi narrata vanhaa kenraalia. Hän se tekeytyi kartanon kummitukseksi, hän se nauroi niin kamalasti uuninpiipusta, hän se oli ladannut kenraalin revolverin, hän se oli viilannut poikki koukun, joka kannatti vainajan kuvaa. Kaikella tällä hän tahtoi saada aikaan: ensiksi, että kenraali kyllästyisi kartanoonsa siihen määrin, että tahtoisi sen myydä, toiseksi, että hän ajan pitkään onnistuisi uskottelemaan vanhukselle, että kuollut juuri tällä tavoin tahtoi ilmaista tahtonsa. Ja kun kaikki näin olisi kypsynyt, kun perhe olisi pelästytetty ja masennettu, esiintyisi hänen asianajotoimistonsa ostajana jonkun tilanomistajan puolesta, ja kun kauppa olisi päätetty, olisi miehen tarkoituksena ollut tulla teidän luoksenne, herra insinööri, ja sanoa: "Niin, hyvä herra, nyt maatila on myytävänä, mutta me määräämme ehdot." Se oli kaunis suunnitelma, ja kun ajattelemme kenraalin vastahakoisuutta teitä kohtaan, oli hänellä todellakin hyvät onnistumisen toiveet.

Mahdollisesti olisin jo varemmin saanut kaiken selväksi, jollei se seikka olisi vaikuttanut haitallisesti, että kartanoon oli ilmestynyt uusi kummitus tahi pikemmin sanoen uusia kummituksia.

Tässä Asbjörn Krag hymyili.

— Toinen kummitus olitte te, herra insinööri, joka tulitte salaa puhelemaan lemmittynne kanssa, ja toinen kummitus olitte te, Louise neiti, joka menitte kohtauksillenne. Tätä ei voinut välttää, ja nämä kolme kummitusta sekaantuivat, niin että näytti siltä, kuin olisi ollut vain yksi kummitus. Ja täten selkkaukset syntyivät.

Mutta nyt tulen näytelmän viimeiseen kohtaan. Braasaeter on ripeä mies. Hänestä tulee varmaan jotakin suurta, jollei hän vastoin luuloaan joudu vielä kerran minun tielleni. Minä oletan, ettette vaadi hänelle rangaistusta kotirauhan rikkomisesta. Te saatte siitä ainoastaan vaivaa ja herätätte vireille häväistysjutun, ja sitä on vaikea näyttää toteen. Mutta hän, kuten sanottu, on ripeä mies. Hän keksi ennen minua, että molemmat toiset kummitukset täällä pitivät peliään. Ja hän seurasi näitä kummituksia kuin varjo. Hän kuunteli teidän keskustelujanne, Louise neiti ja pastori, silloin kun pastori näytti teille testamenttia, kuolleen tiedonantoa, että Louise neidin heti tultuaan täysi-ikäiseksi piti saada kartano ja koko omaisuus haltuunsa, ja sitten hän uskalsi tehdä viimeisen mielettömän anastuksensa. Hän koetti varastaa sekä testamentin että insinöörin suunnitelmat tehdäkseen tyhjäksi sen ratkaisun, jota mikään maallinen mahti ei voi enää estää.