— Minä tulen, lapset, minä tulen.
He viittasivat vastaan.
— Ja katsokaa tehdasta, insinööri Stener, huudahti Asbjörn Krag, se jylisee, se työntää savua taivaalle.
— Niin, vastasi insinööri liikutettuna, on kuin se olisi saanut hengen ja herännyt uuteen elämään.
Luutnantti Rosenkrantz seisoi tuijottaen laakson yli.
— Mitä te katselette, Rosenkrantz? kysyi Louise.
— Katselen etelään päin, vastasi Rosenkrantz. — Etelään päin, lisäsi hän alakuloisena.
Asbjörn Krag otti takin ylleen ja tarttui hattuunsa.
— Minun täytyy kiiruhtaa, sanoi hän, juna lähtee pian.
Äkkiä oli kuin Louise neidin päähän olisi pistänyt jokin ajatus.