Hänen kuninkaallinen korkeutensa kirjoitti hymyillen sanan. Kun hän ojensi shekin Leo Carstenille, sanoi hän:
"Kuinka paljon olette oikeastaan ajatellut pyytää?"
Leo Carsten, joka taas oli alkanut esiintyä hävyttömänä ja välinpitämättömänä, vastasi:
"Olisiko teidän kuninkaallisen korkeutenne mielestä satatuhatta ollut liian paljon?"
Prinssi pyysi lainata salapoliisin revolveria.
Saatuaan sen, löi hän revolverinpäällä kameran palasiksi. Senjälkeen hän nosti palttoonkauluksen pystyyn.
"Niin, sitten olemmekin valmiita", sanoi hän.
"Minulla on vielä eräs ehto esitettävänä", sanoi Asbjörn Krag, kääntyen Leo Carsteniin, "se, että te ja teidän ystävänne silmänräpäyksessä jätätte Kristianian. Lupaukseni hänen kuninkaalliselle korkeudelleen estää minua vangitsemasta teitä, koska sellainen toimenpide aivan varmasti herättäisi uudelleen häväistysjutun, jonka me nyt onnellisesti olemme saaneet maailmalta peitetyksi. Siis…!"
"Mutta", keskeytti prinssi, "minä matkustan varsinaisessa junassa klo 11:10. Pyydän, ettette antaisi näiden herrojen matkustaa samassa junassa."
"Hyvä, mutta jo huomisaamuna täytyy teidän olla poissa kaupungista ja tästä maasta. Pakoyritys ei auta mitään. Hotelli on salapoliisien ympäröimä, viereisissä huoneissa on poliisivahteja, samoin käytävässä ja ulkona kadulla. Herrat voivat siis olla levollisia. Jos nyt olisi keskipäivä, olisitte voineet ajan kuluksi puhaltaa torvea tai poruttaa bassoviulua. Nyt, ikävä kyllä, on tuo liian myöhäistä."