Leo Carsten katsahti uhkaavasti Asbjörn Kragiin ja sähisi:
"Kirottu vainukoira, minä kyllä koetan tavata teitä vielä kerran. Ja silloin!"
"Niin, kaikin mokomin", vastasi kristianialainen salapoliisi, "olisi todellakin erinomaisen hauskaa saada tavata teitä vielä kerran — kun kaikki edut eivät ole niin ehdottomasti minun puolellani kuin tällä kertaa ja kun meitä eivät sido niin monet arveluttavat seikat."
Molemmat seikkailijat vietiin nyt huoneisiinsa ja heille annettiin sen lisäksi ankara käsky pysyä sisällä. Jokainen pakoyritys aiheuttaisi heti vangitsemisen. Sen jälkeen meni Asbjörn Krag ulos salapoliisien luo.
Prinssi viipyi tuokion ottaakseen jäähyväiset neiti Brenneriltä.
Krag toimitti niin, että siviilipukuiset poliisit menivät hiukan syrjään.
"Mitä on tapahtunut?" kysyi Harald Brede innostuneena.
"Paljon", vastasi Krag. "Mutta kaikki on nyt selvillä, kaikkeen on saatu vastaus. Nyt ymmärrän Münchenin poliisilaitoksen ihmeellisen käytöksen, ajutantin välttelevän esiintymisen, kaiken."
"Mutta anarkistit?" kysyi Brede.
"Ne ovat kadonneet."