Harald Brede istuutui jälleen ja otti sikarin suustaan.
"Sallihan minun kuulla mitä ilmoitus sisältää", sanoi hän, "onhan mahdollista, että siinä piilee jotakin."
Asbjörn Krag luki:
"Melkein uusi hieman hiekkautunut bassoviulu on löydetty merestä
Vippetangenin luona. Voidaan periä Pedersenin laivakonttorista, Iso
Rantakatu."
Harald Brede naurahti.
"Mutta sehän on täysin naurettavaa", sanoi hän, "sehän kuulostaa salakähmäiseltä."
"Ilmoitus on, kuten sanottu, ollut kolmena päivänä peräkkäin. Näyttää siltä, kuin ei kukaan tahtoisi ilmoittautua omistajaksi."
Asbjörn Krag otti puhelinluettelon ja etsi siitä Pedersenin numeron.
Hän tapasi Pedersenin itsensä puhelimessa. Krag esittelihe ja kysyi häneltä, miten oli tuon kummallisen löydön laita.
"Niin, olen yhtä kummastunut kuin tekin", vastasi laivatarpeidenkauppias, "en todellakaan tiedä, mitä minun on tehtävä bassoviululle. Tahtoisin mielelläni päästä siitä, sillä se on iso kapine, sanon, ja se on vain tiellä liikehuoneessani."