"Onko jotakin sisässä?"
"Kyllä, koska se kolisee, kun sitä ravistelee."
"Te saatte lähettää bassoviulun löytötavaravarastoon", sanoi Asbjörn
Krag, "niin tulemme tutkimaan sitä lähemmin."
"Sydämellisellä mielihyvällä. Siten pääsemme vapaaksi siitä hirviöstä.
Minä annan heti kuljettaa sen rattailla pois."
"Kuljettaa rattailla? Onko se niin painava, ettei sitä voi kantaa?"
"Suuri ja vahva mies voisi mahdollisesti kantaa sen, mutta minun juoksupoikani ei siihen mitenkään pysty."
"Hyvä, tuleepa olemaan hauska saada tarkastaa vähän lähemmin tuota merkillistä bassoviulua", sanoi Krag.
"Neljännestunnin kuluttua se on poliisiasemalla. Hyvästi."
Puhelinkeskustelu päättyi.
Asbjörn Krag kääntyi Harald Breden puoleen.