Ovenvartija kumarsi syvään ylhäiselle parille.
"Ovatko huoneeni kunnossa?" kuuli hän naisen kysyvän saksaksi.
"Kyllä, neiti", vastasi ovenvartija, "huoneet ovat täysin kunnossa."
Hän riensi edellä ja ohjasi heidät pieneen, kauniiseen toisen kerroksen huoneeseen.
Nyt olivat itävaltalaiset lakanneet soittamasta.
Asbjörn Krag kulki viistoon kadun poikki puotiin, mihin hänen virkatoverinsa Harald Brede oli mennyt sisälle. Se oli hedelmäliike. Krag tapasi todella ystävänsä siellä. Brede seisoi hyvin tyynenä ikkunan ääressä ja pureskeli viinirypäleitä.
"Nyt olemme siis päässeet käsiksi seikkailuun", puheli Krag, kun he olivat tulleet kadulle.
"Seikkailuun? Minä en ainakaan vielä saata nähdä, että on kysymys mistään seikkailusta."
"On, epäilemättä. Olen tehnyt keksinnön."
"Ja mitä sinä olet keksinyt?"