"'Kyllä', vastasin, 'sen teen mielelläni'. Ja nyt olen tilannut vaunut Sandvikiin. Herrat ovat jo matkustaneet junassa Kristianiasta. Vaunut ovat Sandvikissa."
"Milloin sihteeri puhui vaunuista?" kysyi Asbjörn Krag. "Oliko se sen jälkeen kuin te olitte puhellut Brenner-sisarusten kanssa?"
"Kyllä, se oli heti sen jälkeen."
"Eivätkö itävaltalaiset maininneet mitään siitä, että hekin aikoivat poiketa Krokklevenille?"
"Eivät, se olin minä, joka puhuin siitä."
"Kuinka sitten?"
"Kun sihteeri, herra Wilkens, mainitsi, että he aikoivat käydä katsomassa Norderhovin vanhaa kirkkoa Ringerikessä, sanoin minä, ettei heidän siinä tapauksessa olisi laiminlyötävä käyntiä Krokklevenillä. Kun hän sai nähdä valokuvan, näytti hänkin tulevan aivan haltioihinsa. Joka tapauksessa, sanoi hän, tahtoivat he ehdottomasti matkustaa Kuninkaan näköalapaikalle… Niin, tämän vain tahdoin teille sanoa."
"Oikein hyvä", sanoi Asbjörn Krag, "meille ovat kaikki tiedot arvokkaita."
Ovenvartija meni.
Krag pyysi puhelimitse heti automobiilin.