"Missä tämä puhelu tapahtui? Ovenvartijahuoneessako?"
"Ei, kuinka voitte luulla jotakin sellaista… Ei, me puhelimme hotellin lukusalissa."
"Olitteko yksin uusien vieraiden kanssa?"
"En, toinen itävaltalaisista oli myöskin huoneessa, mutta hän istui niin kaukana ja oli niin syventynyt sanomalehteen, että hänen oli mahdotonta kuulla mitään. Hän muuten myöskin aikoo Krokklevenille — varsinaisesti juuri siitä tulinkin tänne teille puhumaan."
"Matkustaako hän yksinään?"
"Ei, tilanomistaja seuraa mukana."
"Huvimatka", mutisi salapoliisi. "Ja se herättää epäilyksiä… Kuinka saitte siitä tietää?"
"Sihteeri tuli aivan äskettäin minun luokseni ja kysyi, olinko tilannut ne vaunut.
"'Vaunut', hämmästyin minä. 'En minä ole kuullut puhuttavan mistään vaunuista.'
"'Varmasti', vastasi hän, vaikkakin hiukan hapuillen. 'Minähän olen tilannut vaunut Ringerikeen. Vai olisiko mahdollista, että olen unohtanut sen…? No niin, eihän vieläkään ole liian myöhä. Tahdotteko siis tilata vaunut kello viideksi Sandvikin asemalle?'