"Eivät, he halusivat mieluummin jäädä paikoilleen. He olivat sovinnollisempia kuin luulinkaan. He sanoivat, että jos asian laita on niin, tahtoivat he mieluummin lopettaa harjoituksensa. Ja muuten, sanoi sihteeri, eivät he kuitenkaan voisi aloittaa uudelleen, ennenkuin viulun häiriintynyt sointisävy oli korjattu."
Harald Brede naurahti.
"Noissa anarkisteissa on ainakin huumoria", mutisi hän.
"Kuuluuko muuten mitään uutta?" kysyi Asbjörn Krag. "Minkä vaikutuksen olette saanut neiti Brenneristä ja hänen veljestään?"
"He ovat", lausui ovenvartija, joka selvästi tuumi, ettei ollenkaan voinut olla puhetta heidän sekoittamisestaan itävaltalaisiin puuhiin, — "erinomaista ja rakastettavaa väkeä. Erittäinkin veli on hyvin kohtelias ja puhelias. Hän kysyi minulta miltei heti, oliko tilaisuutta lyhyihin, virkistäviin huvimatkoihin kaupungin ympäristössä, ja minä mainitsin silloin Krokklevenin ja näytin hänelle valokuvan kuninkaan näköalapaikasta. Hän tuli heti hyvin innostuneeksi ja kutsui kohta sisarensa.
"'Sinne meidän täytyy matkustaa', sanoi hän. 'Itse rakas Rosa voit valokuvasta nähdä miten kaunista siellä on.'
"Myöskin neiti Rosa ihastui viehättävään maisemaan, ja he sopivat siitä, että matkustaisivat sinne ensi maanantaina, s.o. ylihuomenna."
Brede ja Krag vaihtoivat silmäyksiä.
"Siis sinä päivänä, jolloin prinssi saapuu", mutisi Asbjörn Krag.
Sitten lausui hän ääneensä: