Molemmat salapoliisit palasivat poliisiasemalle.
Siellä he kohtasivat salapoliisipäällikön.
"No niin, oli hyvä, että tulitte", sanoi hän. "Katsokaahan, tässä on minulla uusi sähkösanoma."
Hän antoi sähkösanoman Asbjörn Kragille, joka luki:
"Prinssin matkaa Kristianiaan on kiirehditty. Hän matkustaa
Norjan pääkaupunkiin huomenna iltapäiväjunassa. Huomaa kirje." —
"Siis matkasuunnitelman äkillinen muutos", sanoi Asbjörn Krag. "Se tuskin merkitsee muuta kuin että prinssi pelkää. Niin tekevät ruhtinaalliset henkilöt aina kun he epäilevät murhayritystä. No niin, nythän olemme jo päässeet selville prinssin vihollisista, niin että siihen nähden ei matkasuunnitelman muutto merkitse mitään."
Molemmat salapoliisit istuivat sen jälkeen puoli tuntia keskustellen tilanteesta, kun yht'äkkiä eräs konstaapeli uudelleen ilmoitti hotelli Europan ovenvartijan saapumisesta, ja seuraavassa silmänräpäyksessä astui tuo kunnon mies sisälle.
"Katsopas vain! Miten voivat kaunis neiti Brenner ja molemmat soittoaharrastavat itävaltalaiset?" kysyi Asbjörn Krag.
"Aivan erinomaisesti", vastasi ovenvartija. "Niin pian kuin neiti Brenner ja hänen veljensä olivat muuttaneet huoneisiinsa, huomautin minä itävaltalaisille, että heidän oli lopetettava soittonsa vastaiseksi. Elleivät he tahtoisi siihen tyytyä, olisi parasta, että molemmat heti muuttaisivat hotellista."
"Ja mitä he vastasivat? He eivät luonnollisesti tahtoneet muuttaa?"