"Jos ajattelet bassoviulusta tekemiämme löytöjä, niin on siinä kyllä selitystä."
"Tekemiämme löytöjä? Nehän supistuivat aikamoiseen annokseen merenpohjasavea, isoon kiveen ja joukkoon puupalasia."
"Kiven voimme jättää pois laskuista", sanoi Asbjörn Krag, "se on pantu sinne vain painolastiksi. Savi ei myöskään näyttele mitään osaa. Mutta puupalaset! Ne olivat verrattain suuret ja lisäksi maalatut samalla maalilla kuin hotellihuoneen seinät. Jopa väitti ovenvartija, kuten muistat, että hän tunsi panelin eräässä noista puupalasista. Minusta näyttää senvuoksi enemmän kuin luultavalta, että nämä puupalaset ovat aivan yksinkertaisesti sahatut itävaltalaisten huoneen seinästä — juuri sen huoneen, joka on seinätyksin anarkistin huoneiston kanssa. Minua ei ihmetyttäisi, jos seinästä olisi sahattu pois kokonainen suuri kappale, niin että on aukko esim. vaatekaapin takana. Naisen huoneessa salaa aukon seinäpaperi, jota ei luonnollisesti ole otettu pois. Sillä tavalla voivat itävaltalaiset kuulla kaiken, mitä tapahtuu hänen huoneessaan ja kenties tunkeutua sinne sisälle, jos niin tarvittaisiin."
"Mutta kuinka he ovat voineet saada aukon seinään huomiota herättämättä?" virkkoi Harald Brede. "Heidänhän täytyi joka tapauksessa sahata, murtaa ja hakata aukkoa."
"Siinä meillä on juuri selitys tuohon naurettavaan musiikkiin, jota muutoin tämän jälkeen en pidä ollenkaan naurettavana. Vieväthän sekä torvi että bassoviulu korviasärkevällä melullaan miltei kuulon läheisyydessä olevilta. Mikäli ovenvartija on kertonut, on itävaltalaisilla sitäpaitsi mukanaan pieni rumpu, ja heidän tarkoituksensa oli varmaankin käyttää sitäkin. Eikö sinusta tunnu merkilliseltä, että molemmat herrat käyttävät vain niin meluavia soittokoneita?"
"Minä arvelen sen juuri osoittavan, etteivät kaikki ruuvit heidän päässään ole paikoillaan."
"Sitä se ei osoita, vaan molemmat herrat ovat käyttäneet soittokoneiden hirmuista melua ainoastaan vaimentaakseen ne äänet, joita he itse olivat pakotetut aikaansaamaan murtaessaan aukkoa seinään."
Harald Brede tuijotti virkaveljeensä ja huokasi.
"Näyttää siltä, kuin sinä sittenkin olisit oikeassa", sanoi hän.
"Lopuksi on rikkisahatusta seinästä tullut aivan liian paljon puupalasia. He eivät ole voineet piilottaa kaikkea huoneistoonsa eivätkä matkatavaroihinsa. He ovat aivan yksinkertaisesti olleet pakotettuja viemään pois rojua. Sen vuoksi he panivat kaikki nuo epämieluisat esineet ynnä kiven bassoviuluun ja heittivät ne yhdessä mereen. Siten onnistui heidän poistaa roju herättämättä ovenvartijan epäluuloja. — Jos minun luuloni ovat oikeat", päätti Asbjörn Krag, "on kaunis neiti Rosa Brenner tullut tänne Kristianiaan jollekin salaperäiselle asialle. Ja kun hänen toverinsa Saksassa eivät voi luottaa häneen, ovat he lähettäneet kaksi vakoojaa — itävaltalaiset — valvomaan häntä. On siis selvää, että meidän tarkkaavaisuutemme täytyy kohdistua yhtä paljon itävaltalaisiin kuin tuohon viehättävään naiseen."