"Ymmärrän, mihin tahdot pyrkiä", sanoi hän. "Arvelet että itävaltalaiset ovat valinneet nuo huoneet määrätyssä tarkoituksessa."
"Niin."
"Mutta missä tarkoituksessa?"
"Luultavasti vakoillakseen kaunista anarkistia."
"Siis eivät itävaltalaiset olisi soittotaiteilijoita, vaan poliisiurkkijoita?"
"Se ei ole juuri luultavaa", keskeytti Asbjörn Krag. "Poliisiurkkijain ei todellakaan olisi tarvinnut käyttää sellaisia kiertoteitä saadakseen tilaisuuden vakoilla tuota kaunista naista."
"Mutta elleivät he ole poliisiurkkijoita", sanoi Harald Brede, "niin en voi käsittää, mikä heitä voisi kannustaa anarkistia urkkimaan."
"Silloin et ajattele, kuinka anarkistit ja kaikki vallankumoukselliset työskentelevät. He ovat toveriensa alituisen valvonnan alaisina. He pitävät toisiaan silmällä. Toistaiseksi olen siinä käsityksessä, että itävaltalaiset myöskin ovat anarkisteja. Luulen, että neiti Brenner on tullut Kristianiaan erikoisessa tarkoituksessa, mahdollisesti murhatakseen nuoren prinssin. Ettei hän voisi pelata kaksoispeliä, ovat he lähettäneet molemmat itävaltalaiset Kristianiaan valvomaan häntä."
Harald Brede tuumi hetken.
"Minä edellytän, että loppupäätelmäsi ovat oikeat", sanoi hän, "ne tuntuvat ainakin hyvin todenmukaisilta. Mutta kuinka voit selittää tuon naurettavan musiikin, pasuunansoittamisen ja bassoviulun poruuttamisen?"