Näytti siltä, kuin olisi siellä etelässä äkkiä aavistettu, että jotakin tapahtuisi Kristianiassa, ja kerta kerran perästä teroitettu, että Norjan poliisi tarkasti valvoisi prinssin turvallisuutta. Sitäpaitsi oli salapoliisipäällikkö harmissaan hänen kuninkaallisen korkeutensa varomattomuuden vuoksi. Nyt esim. oli hän lähtenyt ajelulle ilmoittamatta siitä edeltäpäin poliisille.
Asbjörn Krag lisäsi hänen kauhuaan kertomalla kohtauksesta hotelli
Europan ulkopuolella. Salapoliisipäällikkö sanoi:
"Kuten monet muut ihmiset, jotka ovat vaaroille alttiina, vihaa hän poliisia ja jokaista, joka on asetettu valvomaan hänen turvallisuuttaan. Jopa hän koettaa petkuttaakin meitä. Jos poliisille on ilmoitettu, että johonkin on ryhdyttävä, että on kuljettava niitä ja niitä katuja, heti saapi hän voittamattoman halun tehdä aivan päinvastoin. Meidän asemamme tulee luonnollisesti sen kautta vielä vaikeammaksi."
Salapoliisipäällikkö sai nyt yksityiskohtaisen selonteon seikkailusta kauniin neiti Rosan kanssa ja hänen esiintymisestään hotellinikkunassa juuri samassa silmänräpäyksessä kun prinssin piti kulkea ohi.
"Eräs asia tuntuu minusta sangen kummalliselta", sanoi salapoliisipäällikkö. "Kuinka saattoi anarkisti tietää, että hänen kuninkaallinen korkeutensa juuri silloin ajaisi sitä katua? Jos onnettomuuden kukkuraksi olisi vakoilijoita prinssin välittömässä läheisyydessä, niin silloin on kaikki miltei toivotonta. Hyvät herrat, pelkään, että olemme pakotetut ilmoittamaan prinssille, että ellei hän kaikessa mukaudu meidän neuvoihimme, niin emme voi kauempaa vastata hänen turvallisuudestaan… No, katsohan vain, siellä on jo uusi sähkösanoma…"
Päällikön pöydälle oli heitetty sähkösanoma.
Hän luki osoitteen ja ojensi sen sitten Asbjörn Kragille.
"Se on teille", sanoi hän; "näyttää siltä, kuin se olisi tullut ulkomailta."
Asbjörn Krag mursi sähkösanoman. Hän luki sen kerran. Hän luki sen kaksi kertaa ja kuitenkaan ei hän näyttänyt tulevan sen viisaammaksi.
Se kuului: