Enimmän ihmeissään suunnanmuutoksesta näytti olevan prinssi, joka istui yksinään vaunuissa. Hän kohosi puolittain ylös ja tirkisteli Asbjörn Kragia suurimmalla kummastuksella. Poliisimies tervehti kunnioittavasti, mutta hänen kuninkaallinen korkeutensa ei vastannut tervehdykseen. Näytti miltei siltä, kuin hän olisi loukkaantunut salapoliisin sekaantumisesta hänen ajeluunsa.
Ja kun Asbjörn Krag silmäsi hotellin toisen kerroksen ikkunoita kohden, huomasi hän, että muutoin niin rakastettavan ja hymyilevän pienen naisen kasvoilla niinikään oli syvimmän suuttumuksen ilme. Hän näytti olevan aivan raivoissaan, katsellen Asbjörn Kragia uhkaavin silmin ja laskien sitten alas ikkunan kaihtimet. Mutta sitä ennen osoitti hän veljelleen, kuka tuo julkea oli, joka oli pysäyttänyt prinssin vaunut ja saanut ne kääntymään toiselle suunnalle.
"Niin käypi aina", sanoi Harald Brede pilkallisesti hymyillen ja samalla puristaen ystävänsä kättä. "Luullessaan tekevänsä hyvää saa kiitokseksi lisää vihollisia. Huomasitko, kuinka hänen kuninkaallinen korkeutensa katsoi sinuun, ja millaisia silmäyksiä ikkunan ääressä oleva nainen sinuun heitti?"
"Huomasin kyllä. Olen selvästi joutunut prinssin epäsuosioon."
"Mutta eihän hän tiedä, kuka sinä olet."
"Ei, mutta kuninkaallinen kuski tietää. Minä annoin hänelle tavallisen poliisisignaalin käsillä ja hän luonnollisesti puhuu prinssille, kuka minä olen."
"Viis siitä", virkkoi Harald Brede, "se oli kaikessa tapauksessa reippaasti tehty, rakas ystävä. Itse hämmennyin enkä tiennyt, miten voisin saada hevoset seisahtumaan tuona turmiollisena hetkenä. Se oli todellakin reippaasti tehty. Sellainen mielenmaltti! Nuoren ruhtinaan epäsuosion sijasta olet todellakin ansainnut briljanteilla koristetun baijerilaisen rintatähden. On enemmän kuin todennäköistä, että sinä olet pelastanut prinssin hengen."
"Minä alan todellakin epäillä sitä", lausui Asbjörn Krag, "mutta se on samantekevää, ja jos hänen kuninkaallinen korkeutensa vieläkin kerran ajaisi näiden ikkunain ohi, pysäyttäisin minä hevoset. Ei voi tietää, mitä nuori nainen tuumii heittää hänelle… Mutta menkäämme nyt takaisin poliisiasemalle. On aika järjestää taistelu Leo Carstenia vastaan. Tällä kertaa on hän päässyt meidän käsistämme."
Kohtausta eivät kadullakävelijät olleet huomanneet, sillä heidän huomionsa oli ollut yksinomaan kiinnitettynä kuninkaallisiin vaunuihin. Muutamat kylläkin arvelivat, että ajoneuvot olivat tehneet tavattoman rohkean käännöksen, mutta siihen ei kiinnitetty erityistä huomiota. Ainoat, jotka olivat huomanneet Asbjörn Kragin sotaliikkeen, olivat Harald Brede, kaunis nainen hotellinikkunassa, prinssi itse sekä eräs yksinäinen kävelijä, joka nyt kummastellen katseli molempia norjalais-amerikkalaisia, kun he innokkaasti puhellen jatkoivat kulkuaan katua pitkin. Poliisiasemalla oli kaikki ylösalaisin. Salapoliisipäällikkö oli tuskasta ja hermostumisesta aivan hiessä. Poliisikonttoria oli koko iltapäivä pommitettu sähkösanomilla.
Useimmat sähkösanomat olivat Münchenin poliisilaitokselta.