He kävelivät pitkin katua.
"Mutta kaunein lintu on meillä kuitenkin jäljellä", jatkoi Harald Brede osoittaen kädellään hotellin ikkunaan päin.
Asbjörn Krag katsoi ylös.
Siellä ylhäällä toisen kerroksen ikkunassa seisoi neiti Rosa Brenner ja katseli onnellisena hymyillen kaupunkia. Äkisti viittasi hän jollekin, joka ilmeisesti oli kauempana huoneessa, ja vähän myöhemmin näkyi myöskin hänen veljensä. He varjostivat silmiään kädellään ja tirkistivät kadulle.
"Mitähän ihmettä he katsovat?" ihmetteli Harald Brede.
Mutta samassa silmänräpäyksessä hän huomasi komeat vaunut, jotka vierivät pitkin katua esiin. Liveriinpuetusta palvelijasta kuskipukilla saattoi päättää mitä lajia valjakko oli. Ne olivat kuninkaan vaunut, ja vaunuissa istui — prinssi.
Asbjörn Kragilla oli tilanne heti selvillä. Kaunis anarkisti seisoi hotellinikkunassa ja odotti, että prinssi tulisi kohdalle. Jollakin salaperäisellä tavalla oli hän luultavasti saanut tietää, että tämä juuri siihen aikaan ajaisi siitä ohi. Hänellä oli komea kukkavihko kädessään valmiina alas heitettäväksi.
Krag meni keskelle katua ja ojensi kätensä merkiksi kuskille, ettei tämä ajaisi tätä tietä.
Kuski käsittikin heti varoituksen ja seisautti hevoset.
Krag viittasi nopeasti eräälle poikkikadulle, ja kuninkaallinen kuski totteli viittausta. Sen sijaan että olisi ajanut hotelli Europan ohitse, kääntyi hän sille poikkikadulle, jonka Asbjörn Krag oli osoittanut, ja ajoi sen jälkeen linnaan päin.