Asbjörn Krag, johon hänen sanansa näkyivät vaikuttaneen, kääntyi häneen päin ja sanoi:
"Olet oikeassa. Ei ole juuri suuresti luultavaa, että Leo Carstenista olisi tullut anarkisti."
Molemmat salapoliisit jatkoivat matkaansa. Kun he saapuivat alas toiseen kerrokseen, pysähtyi Asbjörn Krag numero 21:n ulkopuolelle, jossa molemmat itävaltalaiset asuivat. Hän tarttui kädensijaan mennäkseen sisälle. Ovi oli lukittu. Sen jälkeen hän yritti numeroon 22. Myöskin tämän ovi oli lukossa.
"Ovatko molemmat itävaltalaiset menneet ulos?" kysyi hän ovenvartijalta, kun he kulkivat hänen huoneensa ohitse.
"Kyllä", vastasi hän, "he menivät aivan äskettäin. Ja minusta tuntui, kuin olisi heillä ollut jokseenkin kiire."
"Eivätkö he sanoneet, milloin he tulisivat takaisin?"
"Ei, siitä he eivät virkkaneet mitään."
Salapoliisit riensivät ulos kadulle.
"Heillä oli kiire", mutisi Krag rypistäen silmäkulmiaan. "Olisikohan tuo roikale kuitenkin huomannut jotakin ja alkanut epäillä?"
"Siinä tapauksessa ovat linnut kyllä lentäneet tiehensä."