Tämän murhayrityksen tulisi tehdyn suunnitelman mukaan tapahtua Krokklevenillä prinssin käydessä siellä. Nuori, kaunis anarkisti Rosa Brenner oli hänen kotimaansa keskuskomitean toimesta valittu tekemään murha. Mutta hänen toverinsa eivät luottaneet häneen ja senvuoksi olivat he lähettäneet nuo molemmat itävaltalaiset vakoilemaan häntä.
Tällä edellytyksellä oli Asbjörn Krag ryhtynyt toimenpiteisiinsä. Saamalla prinssin poistamaan retken ohjelmastaan oli hän estänyt koko murhayrityksen. Mutta nyt olivat viimeiset tapaukset sekoittaneet kaikki kortit ja aikaansaaneet täydellisen häiriön hänen johtopäätöksissään. Prinssin poisjääminen ei ollut tehnyt mitään erittäin syvää vaikutusta kumpaankaan puoleen. Sensijaan että olisi tehnyt murhayrityksen, joutui kaunis Rosa itse hyökkäyksen alaiseksi.
Kragin suunnitelmat olivat todellakin särkyneet. Minkä tähden neidin kimppuun hyökättiin? Oli mahdotonta, että se tapahtui hänen rahojensa tai arvopapereittensa varastamisen tarkoituksessa. Olisivatko nuo hävyttömät itävaltalaiset ryhtyneet tähän päättömään anastukseen saadakseen teräslaukun? Mitä mahtoi olla teräslaukussa?
Kaikkea tätä pohti Asbjörn Krag onnistumatta keksimään ainoatakaan tyydyttävää vastausta. Kuitenkin asetti hän muutamia miehiään vastaanottamaan Leo Carstenia. Länsiradan asemalla vilisi valepukuisia salapoliiseja.
Leo Carsten ja toinen itävaltalainen lähtivät aivan tyyninä asemalta, ja Asbjörn Kragin miehet eivät päästäneet heitä sekunniksikaan näkyvistään. Molemmat herrat menivät hotelli Europaan ja astuivat huoneisiinsa. Pari tuntia myöhemmin saapuivat myöskin Rosa ja hänen veljensä. Herra Brenner ontui hiukan toista jalkaansa. Prinssi oli nyt suojattu kaikelta vaaralta, niin että Asbjörn Krag voi olla tyyni tässä suhteessa.
Prinssi tulisi oleskelemaan koko illan aina matkaansa saakka linnassa.
Krag keskusteli päällikkönsä kanssa, ja he sopivat siitä, että pitäisivät arvossa prinssin toivomusta ja lykkäisivät vangitsemisen siksi, kunnes prinssi oli matkustanut. Sitävastoin päättivät he oitis ryhtyä toimeen siinä tapauksessa, että kuka hyvänsä noista epäillyistä henkilöistä tekisi yrityksen poistua hotellista lähestyäkseen prinssiä.
Asbjörn Krag ja Harald Brede pysyttäytyivät uskollisesti joko hotellissa tahi sen välittömässä läheisyydessä. Ei mitään erinomaista tapahtunut. Mutta Krag oli kuitenkin kummissaan siitä, että Leo Carsten tunsi itsensä niin tyyneksi ja huolettomaksi omaan turvallisuuteensa nähden. Sellainen rikollinen kuin hän, joka oli paennut sähkötuolin kuolettavasta syleilystä, voi tuskin tuntea olevansa missään paikassa turvassa.
Ja kuitenkin tuntui, kuin ei poliisi olisi ollut olemassa häntä varten. Hän ei huolinut noudattaa edes kaikkein yksinkertaisinta varovaisuutta. Varmaankin oli hän tuntematon tässä maassa, mutta hänen olisi pitänyt kuitenkin tietää, että maailma on pieni ja että kaikki sen poliisimiehet ovat raporttien kautta yhteydessä keskenään. Hänen valepukunsa oli miltei suorastaan kehno.
Päivä kului. Alkoi tulla pimeä. Oli vielä niin aikainen kevät, että illat eivät olleet aivan valoisia. Jo kello puoli kahdeksan sytytettiin valot hotellin huoneissa ja käytävissä.