"Se on jokseenkin samantekevää", sanoi hän, "kun emme missään tapauksessa halua poliisin sekautumista."
"Eikö teidän sisarenne teräslaukku ole varastettu?"
Herra Brenner vavahti. Hän kiivastui äkkiä.
"Tahdon sanoa teille kerta kaikkiaan", huudahti hän, "että se ei koske teitä vähintäkään. Te teette viisaimmin, ettette sekaannu siihen, mitä minä ja sisareni teemme. Tunnen kyllä teidät. Te juuri pysähdytitte hänen kuninkaallisen korkeutensa vaunut eilen iltapäivällä."
Asbjörn Krag harmistui hiukan toisen epähienosta esiintymisestä.
"Luulen", vastasi kristianialainen salapoliisi, "että hänen kuninkaallisella korkeudellaan on syytä olla tyytyväinen menettelyyni."
"Vai silleen, luuletteko niin", sanoi herra Brenner samassa mennen ovelle.
Hän poistui jäähyväisiä sanomatta.
Asbjörn Krag riensi nopeasti ovenvartijan huoneeseen, heitti olkapäilleen keltaisen viitan, vaihtoi hatun ja kiinnitti nopeasti leukaansa täysiparran. Senjälkeen hän syöksyi ulos kadulle.
Herra Brenner ei ollut ennättänyt kovin pitkälle. Krag näki hänen edellään. Baijerilainen ontui hiukan, mutta koetti salata sitä nojautuen keppiinsä.