Valepuku, minkä Asbjörn Krag noin ohimennen oli voinut hankkia, oli tietysti huono, mutta menetteli kyllä pimeässä.
Hän seurasi herra Brenneriä sopivan matkan päässä. Tämä kääntyi pari kertaa ympäri, mutta ei tuntenut häntä. Asbjörn Kragin suureksi kummastukseksi ohjasi herra Brenner askeleensa suoraan linnaa kohden.
Asbjörn Krag tunnusteli, oliko hänellä revolveri mukanaan. Oli… Saattoiko hävyttömän hyväkkään tarkoitus todellakin olla linnaan tunkeutuminen ja murha? Kristianialainen salapoliisi joudutti askeleitaan ja onnistui pääsemään lähemmäksi Brenneriä. Tänä iltana oli paljon väkeä liikkeellä, mutta Kragin oli helppo tuntea herra Brenner hänen isoruudukkaisesta takistaan ja liikkaavasta käynnistään.
Ennenkuin Asbjörn Krag oli ennättänyt selvästi käsittää, miten se tapahtui, oli Brenner mennyt linnanportista sisälle. Hän näytti linnan vahdille käyntikorttinsa, jolloin tämä kunniaa tehden laski hänet sisälle. Myöskin Asbjörn Krag päästettiin sisälle, kiitos poliisipiletin, mikä hänellä oli. Mutta nyt hän oli kadottanut herra Brennerin näkyvistään. Hänelle ilmoitettiin, että Brenner oli mennyt linnan itäiseen kylkirakennukseen, missä prinssi asui. Luultiin, että hän jo oli päässyt prinssin puheille.
Kalpeana tuskasta ja mielenliikutuksesta riensi Asbjörn Krag käytävien lävitse.
XII.
MITÄ SALAPOLIISI NÄKI.
Vastaanottohuoneen ovella Krag tapasi päivystävän ajutantin — saman herran, jonka kanssa hän oli puhunut edellisenä päivänä.
Asbjörn Krag tahtoi tunkeutua sisälle, mutta upseeri pidätti hänet hymyillen ja sanoi:
"Ei, hyvä herra, meidän täytyy kuitenkin hiukan pitää kiinni hovitavoista. Hänen kuninkaallinen korkeutensa ei ota vastaan näin myöhään."