Harald Breden silmät suurenivat.
"Kyllähän", jatkoi Asbjörn Krag, "nämä oraakkelimaiset sanat eivät sano juuri paljoa. Mutta tunnen Cliffordin ja tiedän, että hän on mies, joka harvoin liioittelee. Kun hän on poikennut niin paljon tavoistaan, että on lähettänyt sekä kirjeen että sähkösanoman, niin on hänellä myös pätevät syyt siihen."
Hän rypisti sähkösanoman jälleen kokoon ja pisti sen takaisin taskuunsa.
"No niin", jatkoi hän sitten, "on vain yksi, joka voi antaa vastauksen."
"Ja se on?"
"Aika, rakas ystävä", huomautti Asbjörn Krag hyväntuulisena.
"Ja mitä ajattelet tehdä?"
"Mahdollisesti kävelyretken kauniissa kevätilmassa, jos sinä tahdot tulla mukaan."
"Mutta", jatkoi Harald Brede, ajatuksissaan kynsien korvantaustaansa, "eikö kuitenkin olisi varminta asettaa muutamia ylimääräisiä vahteja rautatieasemalle ja laivasilloille?"
Asbjörn Krag naurahti sydämellisesti.