— Mutta tiedätte myös, että minä maksan hyvin. Ei mitään kitsastelua.
— Emme kyyditsekään ketään mieluummin kuin herra Kragia.
— Hyvä. Ajakaa hitaasti Karl Johania alaspäin ja kuulkaa tarkoin mitä sanon.
Viiden minuutin kuluttua rattaat kiersivät postitalon nurkan ja kulkivat hiljaista hölkkää pitkin "Karl Johania". Oli ihana poutapäivä, ja kadulla vilisi väkeä ja ajoneuvoja.
Grand Hotelin edustalla odotti suuri, vihreä automobiili. Asbjörn Krag tunsi sen heti etsimäkseen automobiiliksi. Siinä oli S:n muotoiset lyhdynpitimet.
Hän käski ajurin pysäyttää ja meni erääseen myymälään, mistä saattoi pitää silmällä hotellia ja katua.
Automobiilin läheisyyteen oli muuan punapuseroinen kengänkiillottaja asettunut kadulle. Asbjörn Kragin täytyi hymyillä nähdessään kengänkiillottajan, joka ei ollut kukaan muu kuin Jens.
Vihdoin tuli hotellista kaksi herraa, jotka nousivat automobiiliin.
Samassa tuokiossa Krag oli ulkona ja rattaiden luona.
— Näettekö tuota vihreätä automobiilia, joka tulee hiljalleen meitä vastaan? kysyi hän.