— Sama juuri. Kunnon mies. Vanhaa hienoa sukua, muttei yhtään ylpeä.
Upporikas. Te siis tulette?
— Tulen, tulen.
Keskustelu siirtyi johonkin toiseen asiaan, ja puolen tunnin kuluttua "kaivosinsinööri Kvam" lähti klubihuoneistosta. Arkkitehti jäi päivälliselle.
Asbjörn Krag astui syvissä mietteissä leveitä portaita alas. Yhtäkkiä joku mies tuli juosten kiireesti portaita ylös. Hän töytäsi ankarasti Kragia, mutta aikoi rientää ohitse pyytämättä edes anteeksi.
Krag suuttui tästä hävyttömyydestä ja tarttui miestä käsivarteen.
— Hohoi! huusi hän. — Mitä tämä merkitsee?
Samassa hän näki miehen kasvot ja säpsähti. Falkenberg!
Mutta minkä näköisenä!
Hän oli kalpea kuin ruumis, ja otsa oli märkänä hiestä.
— Jumalan kiitos, että tapasin teidät, änkytti konsuli hengästyneenä.
— Olen juossut kuin hullu ja hakenut teitä.