— Sitten hän on kai pahoillaan, kun miehen kävi niin nolosti eilen?
— Ei lainkaan, se ei ole hänen tapaistaan. Hän kertoi minulle, että ruotsalaisen tungettelevaisuus jo pitkän aikaa oli häntä kiusannut ja että hän nyt vihdoin oli saanut pätevän syyn näyttää miehelle ovea.
— Ulos heti paikalla siis, tuumi Krag.
— Aivan. Mutta nyt hän kaikin mokomin tahtoo tutustua teihin.
— Eihän toki, vastasi Krag ollen hämmästyvinään.
— Mitenkä minä olisin ansainnut, että…
Arkkitehti taputti häntä ylen ystävällisesti olalle.
— Eilinen esiintymisenne, herra insinööri, on tehnyt häneen kerrassaan suurenmoisen vaikutuksen. Hän sanoi moneen kertaan ihailevansa neuvokkuuttanne ja viisauttanne. Minä lupasin pitää hänelle pienet hienot päivälliset ja kutsua teidät mukaan. Tulee kaikkiaan neljä henkeä: hän ja ratsumestari, hänen ystävänsä, te ja minä. Grand on jo saanut määräyksen, ja valmistukset ovat alkaneet. Sopiiko teille huomenna kello seitsemän?
— Erinomaisesti, tuhannet kiitokset, vastasi Krag.
— Mainitsitte jostakin ratsumestarista. Onko se sama mies, joka niin useasti nähdään hänen seurassaan?