— Saamme siis odottaa sitä illemmalla.
Herrat lähtivät sitten takaisin samaa tietä, jota olivat tulleetkin. Krag tarkasteli edelleen innokkaasti maata, ja Falkenberg ymmärsi hänen etsivän automobiilin jälkiä. Se oli kuitenkin miltei toivotonta työtä, sillä tietä oli päivän mittaan ajettu hyvin paljon.
Asbjörn Krag ei tyytynyt ainoastaan päätien katselmukseen. Hän loi tutkivia silmäyksiä syrjäteillekin.
Isäntää halutti jo palata kotiin. Hän alkoi käydä maltittomaksi. Mutta
Falkenberg ja salapoliisi jatkoivat tarkasteluaan yhä.
Eräässä tienhaarassa Asbjörn Krag yhtäkkiä poikkesi syrjään ja heittäytyi pientarelle istumaan.
— Minua rupeaa väsyttämään, sanoi hän. — Levähdän tässä pari minuuttia.
Falkenberg istuutui hänen viereensä. Majatalonisäntä jäi seisomaan.
— Minna tuo tie vie? kysyi Asbjörn Krag osoittaen muuatta kaitaista syrjätietä, joka erkani päätiestä.
— Sekö, vastasi isäntä, se on melkein käyttämätön.
— Siltä näyttää, vastasi Krag. — Se on vahvasti nurmettunut.