— Se vie muutamiin pikku torppiin, joiden takana on Övren kartanoon kuuluva tilanhoitajan asunto.
— Övren kartanoon?
— Niin, siihen suureen vanhaan herraskartanoon, joka nyt on ollut joitakuita vuosia asumattomana, sen jälkeen kuin vanha tukkukauppias Övre kuoli. Se taitaa olla myyty sittemmin.
— Vai niin. Mutta tilanhoitaja asuu siis kartanossa?
— Ei, hänellä on oma asuntonsa jonkun matkaa siitä. Mutta nyt minun pitää kiiruhtaa, jatkoi hän suojaten kädellä silmiään ja tähystellen majataloa, jonka ikkunaruudut paloivat ilta-auringossa.
— Kiitos että teitte meille seuraa, sanoi Krag. — Tunnin päästä tavataan.
Majatalonisäntä nosti hattuaan ja lähti.
Asbjörn Krag jäi tyynesti istumaan ja katseli hänen jälkeensä, kunnes hän oli kadonnut taloon.
Sitten hän nousi äkisti, ja Falkenberg saattoi nähdä hänestä, ettei hän ollut hiukkaakaan väsynyt.
Salapoliisi poikkesi nurmettuneelle tielle, ja Falkenberg seurasi häntä.