Veli nostaa silmänsä ja hätkähtää.
Pieni tanskalainen liikemies huomaa hänkin parin. Samassa kuin se tervehtien sivuuttaa heidät portaiden keskikohdalla, hän päästää hiljaisen kirouksen ja tarttuu lujasti konsulia käsivarteen.
Nainen ja ratsumestari katoavat peilisaliin. He nauravat molemmat ja ovat kiintyneet keskusteluunsa. Naisen silkkipuku sihajaa hänen astuessaan kynnyksen yli.
Nuo kolme herraa ovat tahtomattaankin pysähtyneet.
Charlie on kalvennut. Hän kuiskaa joitakin sanoja, lauseen, jota kumpikaan toisista ei käsitä. Se kuuluu kiroukselta. Herra Stiegel katsoo kummeksien toisesta toiseen.
— Eteenpäin, hyvät herrat! huutaa konsuli naurahtaen väkinäisesti.
Ja herrat nousevat edelleen portaita.
Rokokosalin viereisissä kolmessa seurusteluhuoneessa vilisee frakkipukuisia herroja.
Konsuli Falkenberg on tällä kertaa pannut toimeen hienot herrakutsut. Hän on ilmeisestikin tahtonut tehdä suurenmoisen vaikutuksen tanskalaiseen liikemieheen. Hän on kutsunut kaikki tuttavapiirinsä "nimet". Komeita arvonimiä vilisee. Siellä täällä välkähtää ritarimerkki. Muutamalla nopealla silmäyksellä konsuli selvittää itsellensä tilanteen. Leikkisä, humoristinen kamariherra Toten on istuva kunniavieraan, tanskalaisen liikemiehen vieressä.
Tukkukauppias Einar Falkenberg, Sandwich-saarten konsuli, pistäytyy varmuuden vuoksi rokokosalissa, missä pöytä on katettuna. Se upeilee keskellä salia, raskaana ja värikylläisenä, kukilla ja pienillä sähkölampuilla koristettuna. Lasit välkkyvät, taidokkaasti poimutetut valkeat lautasliinat hohtavat. Palvelijat viimeistelevät kättensä työtä. Falkenberg on tyytyväinen. Hän jakelee viimeisiä määräyksiään samppanjasta. On tärkeätä, että itsekukin saa mieleistänsä.