— Niin, tässä huoneessa on äskettäin ollut kaksi ihmistä. Toinen istui tuossa.
Hän osoitti tuolia, joka oli työnnetty hieman erilleen pöydästä.
— Muilla tuoleilla on paksu tomukerros, jatkoi hän. — Siitä näen, että näitä kahta tuolia on äskettäin käytetty. Täällä on tapahtunut merkillisiä asioita tänä tai viime yönä. Sulkekaa ikkuna, Falkenberg, mutta hiljaa. Liikkukaa meluttomasti älkääkä puhuko ääneen; täällä on mahdollisesti ihmisiä ympärillämme.
Falkenberg sulki ikkunan niin hiljaa kuin taisi.
— Mennään nyt eteenpäin, kuiskasi salapoliisi tyynesti kuten tavallista.
Hiljainen naksahdus herätti Falkenbergin huomiota.
— Mitä nyt? kysyi hän. — Kuulitteko, Krag?
Poliisimies piti kiiltävää esinettä hänen nähtävissään salalyhdyn valossa.
Se oli revolveri. Falkenberg ymmärsi naksahduksen johtuneen siitä, että salapoliisi oli virittänyt revolverinsa. Hän katui, ettei itse ollut varannut asetta mukaansa.
Asbjörn Krag meni ovelle ja avasi sen hitaasti. Einar Falkenberg seisoi kaksi askelta hänen takanaan vavisten jännityksestä.