Konsuli vastasi äänellä, joka oli omituisen käheä pidätetystä itkusta:
— Tyttö raukka… Pikku Ada parkani.
Asbjörn Krag tarttui nopeasti hänen käsivarteensa.
— Tyyntykää! Mikä teidän on?
Falkenberg näytti vaatetilkkua. Se oli valkoisesta shaalista repeytynyt päärme.
— Onko se kappale Adan shaalia? kysyi salapoliisi.
— On.
— Oletteko varma siitä?
— Ihan varma. Taivaan jumala, alan aavistaa, että hänelle on tapahtunut jotain hirveätä.
— Tyyntykää, tyyntykää, kuiskasi salapoliisi. — Mistä löysitte sen?