— Tunnetteko häntä? kysyi Falkenberg.
— En, vastasi salapoliisi. — En ole koskaan ennen nähnyt noita kasvoja. Hän ei voi olla Kristianian asukkaita.
Yhtäkkiä molemmat huomasivat, että vainajan oikea käsi, joka oli puolittain piilossa nojatuolissa, piteli revolveria.
Asbjörn Krag koetti irroittaa asetta, mikä lopulta onnistuikin, vaikka suurella vaivalla, sillä mies puristi sitä lujasti.
Salapoliisi tarkasti patruunarumpua.
— Viisi panosta jäljellä, sanoi hän. — On siis ammuttu vain yksi laukaus.
— Mutta se onkin ollut riittävä, huomautti konsuli osoittaen veritahraista päätä.
— Luuletteko hänen ampuneen itsensä? sanoi Krag nopeasti.
Falkenberg katsahti salapoliisiin.
— Voiko siitä olla epäilystäkään? kysyi hän.