Päivä valkeni valkenemistaan. Kello saattoi jo olla puoli viiden tienoissa. Asbjörn Krag vei Falkenbergin muassaan ikkunaan ja osoitti hänelle kaunista talonpoikaistaloa, joka pilkisti läheisestä metsiköstä.
— Mikäli ymmärrän, sanoi Asbjörn Krag, on tuolla tilanhoitajan asunto.
Menkää heti sinne, herättäkää tilanhoitaja ja toimittakaa hänet tänne.
— Kerronko hänelle murhasta?
— Ei, älkää sanoko mitään älkääkä kysykö häneltä mitään. Tuokaa hänet vain tänne niin pian kuin suinkin.
— Entä te?
— Minä jään tänne.
Einar Falkenberg pääsi hapuilemalla ulko-ovelle, ja hetken päästä
Asbjörn Krag näki hänen juoksevan tilanhoitajan asuntoa kohden.
Salapoliisi astui tyynesti alakerrokseen ja meni siihen huoneeseen, missä verinen pöytäliina oli tavattu.
Hän tarkasti uudelleen huolellisesti kaiken ja kulki sitten toistamiseen saman huonerivin läpi kuin aikaisemmin yöllä konsulin kanssa.
Hän viipyi kuolleen huoneessa neljännestunnin verran, palasi sitten samaa tietä takaisin ja meni pihamaalle. Siellä hän tutki tarkasti sorateillä näkyviä jälkiä. Ei kestänyt kahta minuuttiakaan, ennenkuin hän löysi mitä etsi.