Salapoliisi pidätti häntä tarttuen lujasti käsivarteen.
— Vartokaahan hetkinen, sanoi hän. — Minä näytän teille jotakin.
Hän viittasi tielle päin, joka vei asemalle ja jota he yöllä olivat kulkeneet.
— Tätä tietä automobiili tuli, sanoi Krag, mutta se ei ajanut samaa tietä takaisin.
— Todellakin. Mitä tietä sitten?
— Se kaarsi pihamaan poikki ja meni rakennuksen eteläpuolitse vievää tietä, joka näkyy tuolla ruskeana juovana. Olen nyttemmin saanut tietää, että tämäkin tie vie asemalle, vaikka on hieman pitempi. Se yhtyy valtamaantiehen noin puolen kilometrin päässä täältä.
— Mutta palatkaamme vanhaa tietä, sanoi Falkenberg väsyneesti. — Se on edes varjoisa ja vilpoinen, ja päivä näyttää tulevan kauhean helteiseksi.
Salapoliisi oli juuri vastaamaisillaan, kun läheltä kuuluva humu kiinnitti hänen huomiotansa.
— Kuuletteko? kysyi hän.
Falkenberg heristi korviaan, kaikki hermot jännityksessä. Todella, nyt hänkin kuuli.