Hän alkoi vavista mielenliikutuksesta.
— Se on automobiili, sanoi hän.
Asbjörn Krag seisoi kuunnellen, kasvot uutta tietä kohden käännettyinä.
— Aivan oikein, vastasi hän, se on automobiili. Otaksun, että se on nyt alhaalla valtamaantiellä. Mutta se pyrkii ylöspäin. Sen kuulen äänestä.
Falkenberg yritti lähteä juoksemaan vastaan, mutta Krag pidätti häntä.
— Se lähestyy, sanoi hän tyynesti. — Se tulee tänne, lisäsi hän kohta senjälkeen.
Automobiilin tohina kuului nyt jo aivan läheltä. Molemmat tuijottivat jännityksen vallassa ruskeata tien juovaa, jolle vaunu kohta oli ilmestyvä.
Sekä Falkenberg että Krag ajattelivat ilmeisesti samaa asiaa, sillä heti, kun automobiili tuli näkyviin, he huudahtivat molemmat yhtaikaa:
— Keltainen! Se on keltainen! Se ei siis ollut se automobiili.
— Siinä istuu vain yksi henkilö, huomautti Falkenberg. — Luulen muuten tuntevani automobiilin.