Kamariherra nauroi.
— Tohdinko kysyä ketä te esitätte?
— Nimeni on Kvam, kaivosinsinööri Kvam, vastasi Krag kumartaen kohteliaasti.
Kamariherra naksautti näppiään.
— Tuhat tulimaista, vastasi hän, tekö olette se mies! No sitten ymmärrän kaiken, ja samalla minun täytyy sanoa, että te olette juuri se, jota minä tarvitsen.
— Ette ole nukkunut, huomautti Krag vetäessään päällysnuttua ylleen.
— En, vastasi kamariherra, sillä heti kun olin päässyt kotiin, tapahtui minulle jotain eriskummaista, jotain aivan käsittämätöntä. Mitään sentapaista ei minulle vielä koskaan ole sattunut.
— Ja sen johdosta tulitte minun luokseni?
— Niin. Tahdotteko auttaa minua?
— Tietysti, vastasi Krag. Hän katseli kamariherraa tarkoin. Tämän velttoutunut käytöstapa oli poissa, ja sijalla oli jotain epävarmaa ja hämmentynyttä. — Falkenberg on oikeassa, ajatteli poliisimies. — Jotain on tapahtunut.