Hän oli tuskin ehtinyt sulkea oven Falkenbergin jälkeen, kun ovikelloa soitettiin kiivaasti. Hän meni itse avaamaan.
— Olkaa hyvä, herra kamariherra, sanoi hän.
Kamariherra kiitti ja astui salonkiin.
— Te kuulutte tuntevan minut, aloitti Toten.
— Hyväinen aika, vastasi Krag, mehän tulimme tutuiksi aamupäivällä.
Kamariherra katsoi hölmistyneenä häneen ja tapaili sanoja:
— Haluaisin puhutella salapoliisi Kragia.
— Minä olen Krag.
— Te?
— Niin, olen vain muuttanut muotoani hiukkasen. Millä voin teitä palvella?