— Ettekö tunne ääntäni? Kuunnelkaa tarkoin, jatkoi Krag.
Yhtäkkiä hovimestari alkoi ymmärtää.
— Ettehän vain mahda olla —
— Olen, se minä juuri olen, salapoliisi Krag, vastasi poliisimies, kun hovimestari oli hänet tuntenut.
— Mutta jopa teillä on mainio naamioitus! huudahti hovimestari.
— Kun nyt siis tunnette minut, niin tiedätte myös, että määräyksiäni on toteltava, jatkoi salapoliisi.
— Te olette kerran tehnyt meille suuren palveluksen, sanoi hovimestari totisesti. — Olemme valmiit tekemään mitä ikinä haluatte.
— Minä en vaadi paljoa. Kuulkaa nyt mitä tahdon teitä tekemään. Se joka tuolla alhaalla istuu odottamassa minua, on siis konsuli Falkenberg?
— Niin.
— Onko hän kiihtyneessä mielentilassa?