Salapoliisi käsitti, että jotain vakavaa oli tapahtunut, mutta ei ainoakaan väre hänen kasvoissaan ilmaissut tätä ajatusta.
Hän taittoi kirjeen kokoon ja pisti sen taskuunsa nousten pöydästä ja pyytäen kohteliaasti anteeksi.
Hänen täytyi poistua pariksi minuutiksi, selitti hän. Eräs liiketuttava odotti häntä. Oli saapunut tärkeä sähkösanoma.
Vaikka hän hyvin tiesi missä mainittu kabinetti sijaitsi, pyysi hän kuitenkin hovimestaria oppaakseen. Kun he olivat ehtineet salista ulos ja olivat kahden, niin Asbjörn Krag pysähtyi, tarttui hovimestaria käsivarteen ja kysyi:
— Tunnetteko minua?
Hovimestari tuijotti häneen kummissaan.
— Herra kaivosinsinööri — — — sopersi hän.
Asbjörn Krag keskeytti hänet tiukasti:
— Katsokaa minua tarkoin. Minä en ole mikään kaivosinsinööri.
Hovimestari tuijotti häneen vielä enemmän ihmeissään.