— Niin.
— On. Me syömme yhdessä päivällistä, kuten tiedätte.
— Minun tekisi mieleni kuristaa hänet! huudahti Falkenberg nyrkkiä puiden.
— Sitä ette saa tehdä, sanoi poliisimies hymyillen. — Ette ainakaan ennen kuin minä olen juonut viimeisen lasin samppanjaa hänen kanssaan.
XVII.
Peili.
Konsuli Falkenberg katsoi ihailevasti ystäväänsä ja suojelijaansa.
— Miten tyyni te olette! virkkoi hän. — Ja minä istun tässä joka hermo väristen levottomuudesta.
— Minä olen tyyni sentähden, että tiedän mitä tahdon.
— Minun on siis tavattava teidät vaunujen kera, niinkuin sovittiin?