— Ette ehkä luota enää minuun?
— Luotan kyllä teihin, mutta mitä minun pitää tekemän?
— Teidän pitää ainoastaan luottaa minuun, vastasi salapoliisi. —
Kuka teille toi kirjeen?
— En tuntenut häntä. Joku nuori tyttö se oli. Hän tuli vastaani pimeässä, kun kävelin kadulla, ja pisti kirjeen käteeni. Ja kun katsoin ympärilleni, oli hän kadonnut ihmisvilinään. Luettuani kirjeen läksin heti tänne.
Asbjörn Krag katsoi kelloaan.
— Vieläkö muistatte suunnitelmamme? kysyi hän.
— Muistan, mutta eikö meidän nyt ole luovuttava siitä?
— Ei.
— Onko hän — — — onko hän vielä siellä? kysyi Falkenberg osoittaen päällään ylöspäin.
— "Petohämähäkki", tarkoitatte?