— Heitä oli kolme, herra konsuli.

Falkenberg katsoi terävästi hovimestariin.

— Ratsumestariko myös? kysyi hän.

— Niin.

* * * * *

Konsuli ja hänen tanskalainen liiketuttavansa päättivät ajella hetkisen virkistyäkseen monien ja erilaisten pöytänautintojen jälkeen.

He ajoivat aina Nordstrandille saakka.

Oli ihmeellinen, leuto ja valoisa yö. Molemmat herrat olivat hieman hilpeällä tuulella. He tekivät uusia tulevaisuudensuunnitelmia ja sopivat uusista liikeyrityksistä.

Vasta kolmen tienoissa he palasivat kaupunkiin. Konsuli kyyditsi
Stiegelin hänen hotelliinsa, ja erotessa hän sanoi:

— Odotan teitä kello puoli yksitoista aamupäivällä.