— Pettymyksen?
— Niin, sillä minä olen aina tuntenut olevani siinä uskossa, että teitä on mahdoton saada pelkäämään.
Valentine teki kieltävän liikkeen kädellään ja aikoi vastata, mutta ei saanut sanaa suustaan.
— Ja minä voinkin vakuuttaa teille, sanoi Asbjörn Krag totisesti ja kovemmalla äänellä, — ettette vielä milloinkaan ole ollut vaarallisemmassa asemassa kuin nyt.
— Todellakin? Täälläkö omassa asunnossani, omassa yksityissalongissani?
— Niin.
— Kuinka teille voi juolahtaa mieleenkään, että minä muka pelkään?
— Sehän näkyy aivan selvään. Koko käytöksenne sen todistaa. Katsokaa miten kätenne vapisee.
Valentine veti kätensä vaistomaisesti pois.
— Te siis tunnette minut, jatkoi Asbjörn Krag. — Minä en ole kaivosinsinööri Kvam.