Salapoliisi oivalsi silmänräpäyksessä hänen liikkeittensä tarkoituksen.
Samassa tuokiossa hän kiskaisi sähköjohdon poikki.
— Älkää yrittäkö huutaa, sanoi hän, se kävisi teille kalliiksi.
Valentine seisoi nyt hievahtamatta paikallaan nojaten erään tuolin selkämykseen. Hän oli silminnähtävästi tavattoman kiihtynyt. Hänen rintansa kohoili nopeasti, ja hänen suuret, tummat silmänsä ihan säkenöivät raivosta.
— Aiotteko murhata minut? kysyi hän.
— Mahdollisesti, vastasi Krag.
Hän osoitti erästä nojatuolia.
— Istukaa, sanoi hän. — Minulla on ainakin sitä ennen hieman puhuttavaa teille.
— Sitä ennen?
Salapoliisi katsoi Valentineen.
— Te olette ihan kalpea, jatkoi hän. — Te tuotatte minulle pettymyksen, rouva Kempel.