Huoneet olivat köyhänlaisesti kalustetut, mutta seinillä riippui joukko aseita.
Jens otti erään kiväärin ja tarkasti sen makasiinia. Ladattu oli. Hän antoi kiväärin eräälle poliisikonstaapelille ja sanoi:
— Te joka ammutte niin hyvin — voitteko osata kadulla juoksevaa miestä jalkoihin — siis haavoittamatta häntä hengenvaarallisesti?
Poliisimies hymyili.
— Osaan toki vaikka ohimoon, sanoi hän, niin varma olen taidostani.
— Hyvä on, mutta teidän on osattava häntä jalkoihin. Asettukaa tähän ikkunaan. Ja sillaikaa me menemme kadun poikki vastapäiseen taloon, jossa on…
Falkenberg tarttui häntä käsivarteen.
— Ada? kysyi hän.
— Niin.
— Mutta menkäämme sinne heti paikalla. Mitä te odottelette?