— Oliko hän kauan täällä?
— Puolisen tuntia.
— Kuulitko täältä mitään ääntä sillä aikaa?
— En, minähän jo sanoin, että hän oli yksin. Kun hän tuli ulos, oli hänellä silloinkin kynttilä kädessä. Minä menin häntä vastaan portaille kysyäkseni, halusiko hän jotakin.
— Miltä hän näytti?
— Hän oli kalpea kuin kuolema.
Falkenbergia värisytti.
— Sanoiko hän mitään?
— Hän sanoi vain: "Hyvää yötä, Johannes." Mutta hän oli niin kummallinen. Minä luulen, että hän on sairas. Herra konsulin pitäisi käydä katsomassa häntä.
— Saat mennä, sanoi Falkenberg.