Vanhus poistui.
Falkenberg jäi seisomaan huoneeseen ikäänkuin lamautuneena. Eihän ollut enää epäilystäkään —
Yhtäkkiä hän havahtaa mietteistään kuullessaan laukauksen, revolverinlaukauksen.
Hän säikähtää ankarasti ja kiljaisee:
— Charlie!
Sitten hän karkaa ovesta ulos ja portaita ylös. Kuin mieletön hän ryntää veljensä asuntoon. Jo kaukaa hän huutaa:
— Charlie! Charlie!
Mutta hän ei saa vastausta.
Saapuessaan Charlien atelieeriin, missä nurinkäännetyt taulukankaat irvistävät, hän näkee veljensä istuvan tuolilla kasvot päivänvaloon päin. Oikeassa ohimossa on kuulanreikä, josta paksu verivirta on juossut hänen poskensa yli ja tahrannut hänen kauluksensa ja liivinsä.
Falkenberg heittäytyy hänen päällensä.