— Jos joku asia on nyt heti viipymättä järjestettävä, sanoi hän, niin tämä on käytettävissä.
Konsuli nousi kauhun kangistamana. Valentine laski joukon seteleitä pöydälle.
— Voin hankkia lisää myöhemmin, sanoi hän, minulla on paljon ystäviä.
Sitäpaitsi te hänen veljenään kai —
— Rouva Kempel! huudahti Falkenberg. — Te tiedätte hyvin, että nyt loukkaatte minua.
Pöydällä oli kaksikymmentä tuhannen kruunun seteliä.
— Minä huomautan teille, jatkoi konsuli, että veljeni rahalliset sitoumukset ovat minun omiani. Ja tunnissa minä voin hankkia viisi kertaa niin paljon kuin tuossa on.
— Viisi kertaa niin paljon! huusi Valentine syöksähtäen hänen luokseen. — Kuinka jalo mies te olette… viisi kertaa niin paljon… sata tuhatta — se on Charlien veljen kaltaista.
Falkenberg työnsi hänet luotaan. Viimeinen kohtaus, puolilikaisten setelien näkeminen, joita Valentine pani hänen eteensä, oli palauttanut hänen tasapainonsa.
— Olen oikeastaan tullut vaatimaan teiltä tiliä, sanoi hän.
— Tiliä? Mistä?