Konsuli painoi sähkösoittokellon nappia.
— Minun on siis pakko muistuttaa teitä emännänvelvollisuuksistanne, sanoi hän. — Nyt tyttö tulee, jätän teidän harkittavaksenne, onko palvelusväkennekin oltava tämän kiusallisen kohtauksen todistajina.
Valentine ei liikahtanut.
Mutta palvelustytön tullessa hänen käytöksensä muuttui yhtäkkiä. Hän oli jälleen hempeä ja rakastettava.
Sellainen näyttelijä! ajatteli Falkenberg väristen.
— Ole hyvä ja anna herra Falkenbergille hänen takkinsa, sanoi
Valentine.
Lähemmä astuen hän jatkoi sydämellisesti:
— Vielä kerran kiitän teitä, että tulitte luokseni lohduttamaan minua suuressa surussani; tuhannet, tuhannet kiitokset! Tulkaa oikein pian taas.
— Olkaa varma siitä, vastasi konsuli synkkänä. — Minä tulen toistekin.
— Kiitos.