Salapoliisi.
Falkenberg veti nopeasti revolverin taskustaan.
Valentine lähestyi häntä käärmemäisin liikkein. Hänen silmänsä leimusivat raivosta, ja hehkuva puna peitti hänen poskensa.
— Se Tanskan juutalainen tietysti on kertonut teille tuosta nimestä, kähisi hän. — Mutta hän saa sen maksaa. Minä voin saavuttaa hänet vieläkin. Olen mahtavampi kuin kukaan luuleekaan.
— Älkää tulko lähemmä! huusi Falkenberg terävästi, ojentaen samassa revolverin.
Valentine seisahtui revolverin suun eteen. Aseen läheisyys ei näyttänyt vähääkään säikyttävän häntä. Hän ei ensi kertaa seissyt ojennetun revolverin edessä.
— Siinä on yksi panos jäljellä, sanoi konsuli vakavasti. — Se on veljeni revolveri, se on vielä hänen verensä tahraama. Jos astutte askelenkaan lähemmäksi, olette kuoleman oma.
Valentine katseli hänen tyyniä kasvojaan. Konsulin kylmät silmät olivat hyvin totiset.
— Soittakaa palvelustyttöä, käski Falkenberg.
Valentine ei liikahtanut.