— Hän itsekö?
— Niin, Asbjörn Krag. Minä saan melkein aina sakkoa hurjasta ajosta, kun Asbjörn Krag on ollut rattaillani.
— Vai niin. No, antakaa mennä.
Ajuri läjäytti ruoskallaan, koni porhalsi juoksuun, ja parin minuutin päästä rattaat pysähtyivät Josefinenkadun 16:n edustalle.
— Kunpa hän nyt vain olisi kotona, tuumi konsuli astuessaan rattailta.
— Niin, ja jos hän on kotona, on hän jo nähnyt meidät, vastasi ajuri hymyillen.
— Luuletteko?
— Luulen. Ja sitten hän myös tietää kuka herra on ja mistä herra tulee.
— Mistä minä tulen, miten vanha olen ja milloin isoäitini kuoli, täydensi Falkenberg ivallisesti. — Näytte ihailevan tätä poliisimiestä rajattomasti.
— Ehdottomasti, vastasi ajuri vakuuttavasti. — Pitääkö minun odottaa?